Ikäsyrjinnästä

Yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä iän perusteella.

Syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan vaikkapa juuri iän vuoksi.

Onko sellainen toiminta ikäsyrjintää, kun työnantaja irtisanoo työntekijöitä taloudellisista ja tuotannollisista syistä antaen näille rahallisen tukipaketin rajoittaen kuitenkin paketin saajat henkilöihin, jotka eivät olleet siirtyneet tai siirtymässä eläkejärjestelyjen piiriin työntarjoamisvelvollisuuden päätyttyä?

Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan (KKO 2014:47) ottanut asiaan kantaa. Tapauksessa kantaja X vaati korvausta ikäsyrjintään vedoten, koska oli jäänyt ilman tukipakettia. Tukipaketin ehdot olivat muotoiltu siten, että henkilö ei ollut ollut oikeutta pakettiin, koska hänellä oli ollut mahdollisuus päästä eläkeputkeen. Tarkoituksena oli ollut, että tukipaketti kohdistetaan niille irtisanotuille työntekijöille, jotka eivät olleet olleet ansio-sidonnaisen päivärahakauden jälkeen minkään yhteiskunnan tukiverkon piirissä, vaan olisivat jääneet pelkästään työttömyysturvan peruspäivärahan varaan. Tukipaketin epääminen X:ltä oli perustunut eläkejärjestelyjen lisäpäiviin 65 vuoden ikään saakka. Henkilö X olisi kuitenkin itse halunnut työllistyä ja oli hakenutkin tehtäviä yhtiöstä.

KKO katsoi, että yhtiö on asettanut X:n tukipaketin myöntämisehtojen suhteen iän perusteella epäsuotuisampaan asemaan muihin irtisanottuihin nähden. KKO viittasi kuitenkin yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 3 -kohtaan, jonka mukaan syrjintänä ei pidetä ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin, kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen, työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Tässä tapauksessa rahallisen tuen myöntämisellä on ajateltu suoraa -vaikuttamista irtisanotun työntekijän toimeentulomahdollisuuksiin. Tuen maksamiselle asetetut työllistymisen ja toimeentulon edistämistavoitteet eivät ole luontevasti erotettavissa toisistaan. KKO piti perustellumpana päätelmää siitä, että kysymyksessä olevissa olosuhteissa pyrkimyksenä on ollut tasata kokonaisvaltaisesti tukipaketin piiriin kuuluvalle työntekijälle irtisanomisesta aiheutuneita vaikutuksia.

Ottaen huomioon tukipaketille asetetut tavoitteet ja toisaalta sen, että tukipaketin mukaiseen rahalliseen etuuteen ovat olleet oikeutetut sellaiset irtisanotut työntekijät, jotka ovat olleet jäämässä ainoastaan työllisyystuen peruspäivärahan varaan, KKO katsoi, että työnantajalla on ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja asianmukainen peruste jättää X tukipaketin ulkopuolelle. X:n erilaiseen kohteluun on ollut lain mukainen oikeuttamisperuste eikä X:llä ollut oikeutta korvaukseen. Siis vaikka X:ää oli syrjitty iän perusteella, on tähän erilaiseen kohteluun ollut laillinen oikeuttamisperuste.

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.