Yhteiskunta-alan osaajat toimivat monipuolisissa tehtävissä rakentaen ympäröivää maailmaa. Taustalla vaikuttavat valtavat määrät yhteiskuntatieteellistä teoriaa ja tutkimusta, jotka ansaitsevat arvostuksensa, kirjoittaa YKAn opiskelijalähettiläs Aku Houttu.
Muutama viikko sitten, korkeakoulujen yhteishaun aikana, me opiskelijalähettiläät kerroimme YKAn Instagram-tilillä ajatuksia omista opinnoistamme. Silloin pohdin muutaman vuoden takaisia motiivejani siitä, miksi hain yhteiskunta-alalle. Keskeisimpänä syynä oli halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Olla maailmanparantaja. Mutta opintojen edetessä ja maailmanmenon ollessa ajoittain synkkää, olen huomannut pohtivani, onko opinnoillani merkitystä. Onko yhteiskuntatieteistä muuttamaan maailmaa?
Alamme taustalla on vaikuttavan laaja kirjo erilaisia tieteenaloja, jotka tutkivat yhteiskuntaa ja sen moninaisia ilmiöitä, ihmisen toimintaa yksilönä ja kollektiivina. Historiaa yhteiskunnalliselle ajattelulle, joka edelleen vaikuttaa toimintaamme, löytyy runsaasti aina antiikin filosofeista 1700-luvun valistuksen aatteisiin. Modernin ajan murroksen tulkit Karl Marxista Max Weberiin ovat analyyseillaan nykyjärjestelmän syntymisestä luoneet pohjan yhteiskuntatieteiden opetukselle. Valtadynamiikoihin monipuolisempaa huomiota sukupuolesta eurosentrismiin ovat kiinnittäneet tuoreemmat ajattelijat, kuten Judith Butler ja Edward Said. Kokonaisuudessaan sekä uudet että vanhat klassikot ovat yhtä ajankohtaisia ja kiivaan väittelynkin alaisia. Mutta ennen kaikkea heidän esittämänsä ideat ovat edelleen läsnä ja vaikuttavat maailmassamme.
Suomalaisessa kontekstissa merkittävänä yhteiskuntatieteellisenä vaikuttajana voidaan pitää Pekka Kuusen teosta 60-luvun sosiaalipolitiikka, jonka katsotaan luoneen merkittävää pohjaa hyvinvointivaltion rakentamiselle. Maailman ja yhteiskuntien muuttuessa yhä kompleksisempaan suuntaan tarvitsemme ajankohtaisten ilmiöiden tulkitsijoita, jotka osaavat jäsennellä ja hahmottaa kaaosta.
Erityisesti tämä tarve jäsentämiselle ja hahmottamiselle korostui viime keväänä koronapandemian iskiessä. Apua epävarmuuteen tarjosivat niin sosiaalipsykologi Nelli Hankosen asiantuntemus ihmisen käyttäytymisestä koronarajoituksissa kuin taloustieteilijä Roope Uusitalon kokoama kaikille avoin yliopistokurssi talouskriiseistä ja siitä, mitä historian perusteella voidaan sanoa tulevasta. Ajankohtaisia poliittisia käänteitä meillä on analysoimassa tarkalla silmällä politiikan tutkija Hanna Wass ja varmuudella voimme odottaa vaalitutkija Sami Borgin avaavan meille kesäkuun toisena sunnuntaina kuntavaalien käänteitä tulosseurannassa.
Uskon vahvasti yhteiskuntatieteiden kykyyn muuttaa maailmaa. Yhteiskunta-alan ja sen osaajien merkitys on oikeastaan aivan elintärkeä meidän yhteistä planeettaamme uhkaavien ongelmien ratkaisussa. Nämä ratkaisut löydetään ennen kaikkea yhdessä ja monitieteisesti, yhteistyössä muiden alojen kanssa.
Huhtikuun alussa Helsingin Sanomissa julkaistiin pääkirjoitus, jossa annettiin ymmärtää toisten tieteenalojen olevan enemmän ideologiaa kuin toisten. Ikään kuin olisi olemassa tieteen kova ydin ja ulkokehä, arvoasteikko, joille eri tieteenalat asettuvat. Kirjoitus itsessään synnytti monia ansiokkaita vastineita ja myöhemmin myös Helsingin Sanomiin kirjoitettiin asiantunteva juttu oikaisemaan aiemman kirjoituksen huonoa muotoilua. Mutta omalla tavallaan Helsingin Sanomien pääkirjoitus osui alallamme olevaan epävarmuuteen.
YKAn toiminnanjohtaja Simo Pöyhönen kirjoitti hyvin alamme generalistisuudesta ja kannusti jokaista olemaan ylpeästi yhteiskuntaosaaja. Kannustan itsekin meitä kaikkia olemaan ylpeitä yhteiskunta-alan muodostavista tieteenaloista. Ne eivät ole merkityksettömiä – päinvastoin. Yhteiskunta-alalla on nyt ja on myös tulevaisuudessa merkitystä, koska meidän pitää ymmärtää yhteiskuntamme rakenteita niitä muuttaaksemme.
Aku Houttu
