Valtionhallinnossa työskentelee kolmannes Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen jäsenistä. Yksi heistä oli lähes 40 vuoden ajan Martti Hetemäki, joka palkittiin pitkästä urasta Vuoden yhteiskuntatieteilijän tittelillä marraskuussa 2020.
– Olo on kuin ekaluokkalaisella. Yhtäkkiä onkin pitänyt itse osata rekisteröityä uusiin järjestelmiin, asentaa tietokone ja huolehtia siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Martti Hetemäki kuvailee uutta työtään työelämän professorina.
Kuitenkin juuri tietotekniset taidot johtivat aikoinaan siihen, että Hetemäki päätyi valtiovarainministeriön palvelukseen.
– Olin käynyt yhden tietokonejärjestelmäkurssin ja sain tietää, että kyseistä järjestelmää käyttää viisi suurta organisaatiota Suomessa. Hain niihin kaikkiin kesäharjoittelijaksi ja valtiovarainministeriöstä tärppäsi, Hetemäki muistelee.
Elettiin vuotta 1981. Harjoittelu poiki myöhemmin tutkijan paikan, sittemmin finanssineuvoksen, kansantalousosaston osastopäällikön, alivaltiosihteerin ja viimeiset seitsemän vuotta kansliapäällikön pestin.
– Vaikka lähes 40 vuotta kului saman työnantajan palveluksessa, työ on ollut vaihtelevaa. Paljon on ehtinyt näinä vuosina tapahtua, syyskuun lopussa paikkansa jättänyt Hetemäki kiittää.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut palkitsi Hetemäen pitkän uran valtionhallinnossa nimeämällä hänet Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi. Liiton jäsenistöstä noin kolmannes työskentelee valtionhallinnon palveluksessa. Valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 1991 väitellyt Hetemäki pitää koulutusta erinomaisena pohjana.
– Meitä arvostellaan usein siitä, ettemme hallitse mitään käytännön asiaa kunnolla. Tottahan se on, että olemme generalisteja. Isossa kriisitilanteessa yhteiskuntatieteilijöiden laaja näkemys on kuitenkin osoittautunut arvokkaaksi, kun erityisosaamisen sijasta tarvitaan kokonaisnäkemystä tilanteen ratkaisemiseksi.
Aika monessa kriisissä hän itsekin on saanut näitä taitoja testata. Juuri koronakriisin takia kansliapäällikön tehtäväkin venyi puolella vuodella. Hetemäki veti työryhmää, joka laati koronan exit- ja jälleenrakennusraportit viime keväänä.
– Kriisit syntyvät usein yllättäen ja niiden laajamittaiset vaikutukset leviävät nopeasti, mikä haastaa yhteiskunnalliset rakenteet. Poliittiset päätökset syntyvät usein liian hitaasti ja ratkaisut päästään tekemään niin myöhään, että kriisiä on vaikea saada enää hallintaan, Hetemäki toteaa.
Isossa kriisitilanteessa yhteiskuntatieteilijöiden laaja näkemys on osoittautunut arvokkaaksi.
Silti Suomi on selvinnyt hänen mielestään melko hyvin koronakriisin hoidosta.
– Mikään maa tuskin saa tästä täysin puhtaita papereita. Euroopassa asiaan ei ole suhtauduttu samalla vakavuudella kuin Aasian maissa. Meilläkin ote herpaantui kesällä, Hetemäki tuumaa ja jatkaa:
– Onhan meilläkin ollut kaikenlaista maskisotkua, lentokenttäsotkua, suojavarusteongelmaa ja epäselvää viestintää. Suomen koronakriisin hoito on kuitenkin vähän kuin Wagnerin musiikki: parempaa kuin miltä kuulostaa.
Korona on ollut Hetemäen työlistalla myös ensimmäisen kuukauden yliopistolla. Hän on yhdessä parin muun työtoverin kanssa tehnyt selvitystyötä koronan liikkeistä.
– Miksi epidemia keväällä pysähtyi niin nopeasti ja miksi se alkoi uudelleen levitä? Olemme löytäneet jotain vastauksia, joista teemme parhaillaan raporttia, Hetemäki kertoo.
Kriisien hoidosta Hetemäellä on kokemusta jo ennen koronaa muun muassa finanssikriisin, maahanmuuttajakriisin ja eurokriisin yhteydessä. Kaikki työ ei kuitenkaan ole äkillisten kriisien hoitoa, vaan työuraan valtiovarainministeriössä liittyy myös pitkäjänteisiä projekteja. Hetemäki nimeää kaksi, joiden hän soisi vihdoin liikahtavan eteenpäin: sote-uudistuksen ja työllisyystilanteen.
– Suomen työllisyystilanne on eteläeurooppalaista tasoa. Martti Miettusen hätätilahallituksen aikaan noin 67 000 työttömän määrää pidettiin katastrofaalisena. Nyt olemme turtuneet siihen, että luku on 1970-lukuun verrattuna nelinkertainen.
Hän vertaa Suomea muihin Pohjoismaihin ja etenkin Ruotsiin.
– Meillä ikäihmisten työllisyyskysymykseen haetaan nyt mallia Ruotsista, eikä syyttä. Ratkaisu on annettu työmarkkinajärjestöjen pohdittavaksi, sanoo mies, joka tunnetaan myös paljon arvostelua osakseen saaneesta aktiivimallista. Ikääntyneet eivät ole ainoa ryhmä, jossa Suomella on matalat työllisyysluvut, vaan työttömyyttä esiintyy muita Pohjoismaita enemmän myös maahanmuuttajissa ja nuorissa.
Enää kyse ei ole niinkään alueellisesta jaosta, vaan työttömyys kasvaa eniten suurissa kaupungeissa. Maaseudun ja kaupunkien välinen ero on kaventunut. Sen sijaan koulutustaso vaikuttaa merkittävästi.
– Alhaisin työllisyysaste on matalasti koulutettujen parissa, Hetemäki muistuttaa.
Pienituloisissa ammateissa työn kannattavuus jää helposti vähäiseksi.
Olemme turtuneet siihen, että työttömyysaste on 1970-lukuun verrattuna nelinkertainen.
– Asumiskustannukset ovat Suomessa korkeat. Asumistukien piirissä on meillä poikkeuksellisen suuri määrä ihmisiä. Etenkin matalapalkkaisilla aloilla töihin palaamisen etu jää vähäiseksi, kun samalla putoaa erilaisten tukien piiristä, Hetemäki pohtii.
Sote-uudistuksen osalta hän on toiveikas.
– Nyt esiteltävällä mallilla on parhaat mahdollisuudet myös mennä läpi eduskunnassa. Malli on edeltäjäänsä suppeampi ja perustuslain näkökulmasta kevyempi. Toki nytkin on kyse mittavasta lakiuudistuksesta.
– Soisin sen nyt onnistuvan. Meillä on paljon hyviä ratkaisuja ja toimintamalleja ympäri maata, joita ei pystytä kopioimaan, koska järjestelmä on niin pirstaleinen, Hetemäki toivoo.
Ihmisten terveyttä koskettavat asiat ovat saaneet ekonomistin uralla suuren roolin, sillä yhdeksi uransa mieleenpainuvimmista kotimaisista konflikteista Hetemäki nimeää Tehyn työtaistelun vuonna 2007.
– Muistan sen tapahtumat vaihe vaiheelta kuin eilisen päivän. Olin ainoana ministeriövirkamiehenä mukana sovitteluryhmässä. Ratkaisu löydettiin yhdennellätoista hetkellä, Hetemäki kuvailee.
– Siinä oli koronan tavoin kyse asiasta, joka voi uhata ihmishenkiä.
Vaikka päätyminen valtiovarainministeriöön oli vähän sattuman kauppaa, on ura ollut silti sitä, mitä Hetemäki on halunnutkin tehdä.
– Kiinnostuin jo nuorena talouspolitiikasta, EU:sta ja kansainvälisistä asioista. Sain tehdä niitä töitä, joita halusin, kansantaloustieteitä pääaineenaan opiskellut Hetemäki kiittää.
Onnenpekkana hän pitää itseään myös nykyisen pestinsä osalta.
– On todella hienoa saada mahdollisuus tehdä vielä jotain ihan uutta ja työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat todella perehtyneet asiaansa, Hetemäki iloitsee.
Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kesken jaettu työelämän professuuri sai alkunsa lehtihaastattelusta.
– Olin ilmoittanut, etten enää hae kansliapäällikön virkaa. Toimittaja kysyi minulta, mitä haluaisin tehdä ja totesin, että työelämäprofessuuri kiinnostaisi minua. Onneksi se herätti kiinnostusta ja järjestyi tällä tavalla, Hetemäki sanoo.
Pitkistä työpäivistä tunnettu valtiovarainministeriön mies myöntää, että työ on vienyt mennessään myös yliopistolla. Jatkossa tiedossa on myös luentoja ja yhteiskunnallista vaikuttamista, mutta tutkijaopiskelijoita tuore professori ei ohjaa.
– Parempi niin, että oikeat professorit hoitavat ohjaustyön. Minä olen kuitenkin tällainen amatööri, Hetemäki kuittaa vaatimattomasti.
Valinta muutettiin koskemaan tulevaa vuotta.
