Siirry pääsisältöön

Yliopistojen rahoitus – kasvavat määrälliset ja laadulliset tavoitteet niukemmilla resursseilla

Tämä teksti on alun perin julkaistu Yliotteen numerossa 3/2022. Lue Yliotetta täällä.

Yliopistojen rahoitus pohjautuu kolmeen tekijään: valtion myöntämään perusrahoitukseen, ulkopuolisista rahoituslähteistä saatavaan täydentävään rahoitukseen sekä yliopistojen oman sijoitustoiminnan tuottoihin.

Eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvion yhteydessä yliopistoille perusrahoituksen määrän. OKM jakaa käytettävissä olevan perusrahoituksen yliopistoille laskennallisilla perusteilla, ottaen huomioon toiminnan (opetus ja tutkimus) laajuus, laatu ja vaikuttavuus, sekä muiden koulutuksen ja tiedepolitiikan tavoitteiden perusteella.

Muiden koulutuksen ja tiedepolitiikan tavoitteiden perusteella jaettava rahoitus sisältää valtakunnallisten tehtävien rahoituksen sekä strategiaperusteisen rahoituksen. Strategiaperusteinen rahoitus koostuu valtakunnallisia korkeakoulupoliittisia tavoitteita edistävästä ohjelmapohjaisesta osuudesta sekä korkeakoulujen omaa strategiaa ja uudistumista tukevasta osuudesta.

Yliopistot ja ministeriö käyvät nelivuotisen sopimuskauden (nykyinen 2021–2024) alussa neuvottelut, joissa sovitaan yliopistojen yhteiset tavoitteet, keskeiset yliopistokohtaiset toimenpiteet, yliopiston tehtävä, profiili, vahvuusalat ja uudet nousevat alat, tutkintotavoitteet sekä niiden perusteella kohdennettavat määrärahat. Sopimuksessa määritellään myös tavoitteiden toteutumisen raportointi. Yliopistot päättävät itse rahoituksen tarkemmasta sisäisestä kohdentamisesta omien strategisten valintojensa pohjalta. Perusrahoituksen osuus on reilut 60 prosenttia yliopistojen liikevaihdosta.

 

Kuva: Yliopistojen rahoitusmalli vuodesta 2021 alkaen

 

Nimensä mukaisesti täydentävä rahoitus täydentää perusrahoitusta. Se koostuu pääasiassa hankerahoituksesta. Hankkeiden avulla yliopistot toteuttavat muun muassa tutkimustoimintaa sekä alueellista, valtakunnallista ja kansainvälistä vaikuttavuutta. Merkittävimmät rahoituslähteet ovat Suomen Akatemia, Business Finland, säätiöt ja Euroopan unionin rakennerahastot. Lisäksi täydentävää rahoitusta saadaan liiketoiminnasta myymällä mm. tutkimuspalveluita ulkopuolisille tahoille. Myös lahjoituksilla voi olla merkittävä rooli esim. yksittäisissä professuureissa.

Yliopistojen täydentävän rahoituksen merkitys on ollut pienoisessa kasvussa. Osuus yliopistojen liikevaihdosta on vajaat 40 prosenttia sisältäen ulkomaisen rahoituksen. Yliopistoittain osuudet vaihtelevat vajaasta 10 prosentista reiluun 45 prosenttiin. Yliopistojen liikevaihdosta ulkomaisen rahoituksen osuus on 5,5 prosentin luokkaa vaihdellen muutamasta kymmenyksestä vajaaseen 10 prosenttiin. Yliopistot ovat kasvattaneet ja pyrkivät jatkossakin määrätietoisesti kasvattamaan tulovirtaa ulkomailta.

Sijoitustoiminnan alkupääoma syntyi valtion pääomituksessa vuonna 2010 yliopistolain muutoksen yhteydessä. Tämän jälkeen yliopistot ovat kasvattaneet sijoituspääomiaan mm. lahjoituksin ja valtiolta saaduin pääomituksin. Yliopistoilla on omat sijoitusstrategiansa. Sijoitustoiminnan tuotoilla pystytään tuottamaan taloudellista vakautta toimintamenoihimme – kattamaan yksittäisten vuosien alijäämiä – sekä tekemään strategisia avauksia, mutta pääomien tuotot eivät mahdollista (vielä) pysyvämpää rahoitusvirtaa toimintaan.

Kuva: Yliopistojen tuloksen osuus kokonaistuotoista ilman varainhankintaa ja sijoitustuottoja

 

Yliopistojen perusrahoitusta ja tutkimukseen suunnattua täydentävää valtion rahoitusta leikattiin vuosina 2016– 2019. Jo tätä ennen rahoitus laski reaalisesti indeksijäädytyksistä johtuen. Reaalisesti rahoitusvajetta ei ole kiritty vieläkään kiinni. Rahoitusvajeen vuoksi yliopistojen varsinaisen toiminnan tulokset ovatkin olleet pitkään (vuodesta 2014 alkaen) negatiivisia huolimatta täydentävän rahoituksen kasvusta.

Eduskunnan käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä yliopistojen perusrahoitus vuodelle 2023 nousee 117 miljoonalla eurolla. Päätösperäisesti rahoitus itse asiassa laskee aloituspaikkojen lisäämiseen osoitetun määräaikaisen rahoituksen päättyessä. Nimellisen rahoituksen kasvu johtuu indeksiin perustuvasta kustannusten takautuvasta ja ennakoidusta noususta sekä ALV-kompensaatioiden tarkentumisesta – reaalista kasvua ei ole.

Teksti: Harri Hietala, Sivistystyönantajat ry:n pääekonomisti